Kirpputorilla


Sunnuntaihin kuuluu kirpputoreilla kiertely, ehdottomasti.
Kiinaan ei sitten kannata tulla niitä etsimään, jos olet samaa mieltä kanssani edellisestä lauseesta. Löytyy kyllä ns. antiikkitoreja, joissa myydään vanhoja matkalaukkuja ja Mao rintamerkkejä, osa ihan aitojakin, mutta sellaisia kirpputoreja kun koti Suomessa on, ei täällä ole.
Ensinnäkin koko Shanghai on yhtä markkinatoria, joka kadunkulmassa myydään halvalla kaikkea, sukkahousuja, mansikoita, ilotulitusraketteja yms......
Toiseksi, tavarat käytetään loppuun ja ehkä ne alun alkaenkin ovat niin huonolaatuisia, ettei niistä ole myyntiin. Käytettyjä kännyköitä ja arvotavaraa myydään täälläkin nettikaupassa.
Tämä oli puoli totuus, vintage -muoti on tietenkin täälläkin in, mutta koska Kiinasta ei lähi- menneisyydestä löydy kovin paljoa päälle pantavaa ; ), tuodaan vaatteita tänne ulkomailta ja siksi ovat varsin arvokkaita. Nuoret, kauniit ja rohkeat, ovat kaikkialla samanlaisia ja keksivät keinoja saada haluamansa.
Luen sivuja josta löytää kaikkea, jopa kirpputoreja   http://www.timeoutshanghai.com

Sitten taksi alle ja seikkailulle! Täällä on jo tosi ihme, jos pääset suoraan perille, vaikkakin TODELLA ihmettelen paikallisia taksikuskeja. Miten tämän kokoisen kaupungin kadut voi osata? No etsivä ehkä löytää ja kysyvällekin aina vastataan jotain. Ihme tapahtui, löysimme perille, emme suoraan, mutta perille kuitenkin.

Eniten myynnissä oli koruja. Myynnissä oleva tavaran tuli olla käytettyä tai itse valmistettua.

Jonkin verran vaatteita ja asusteita. Koot ovat pieniä, joten en kovin tarkasti perehtynyt vaatteisiin.

                               Persoonallisia tyylitaitureita löytyy, kun on oikeassa paikassa.

                                                                   Lisää koruja.

                                           Joitakin oikein kivoja tuotteita ja suunnittelijoita.

                                                        Käsinmaalattuja korttikoteloita.

                                        Hyvää englantia puhuvia valloittavia nuoria ihmisiä : )

Nämä tarttuivat mukaan.

Hop Lop korealaisittain


Joskus päivät tuntuvat täällä yllättävän pitkiltä! Varsinkin kun sellaisia on useita peräkkäin, jolloin  6- vuotiaalla ei oikein ole mitään tekemistä. Parhaani olen yrittänyt, opettelimme rullaluistelemaan, molemmat, luemme ja leikimme, mutta kun ote hetkeksi herpoaa vie viihde-elektroniikka voiton ja valitettavasti enenevässä määrin. Kiinassa kaikki lapset ovat 3-vuotiaasta ylöspäin koulussa ja koulupäivät ovat pitkiä. Pienimmille on olemassa puolipäivä koulua, mutta jo suurin osa 3-vuotiaista on klo 8.30-15.30 koulussa. Ja lisäksi päälle matkat koulubussilla. Ja kuulemma tunti läksyjä. Ei ihan samaa kuin meillä Suomessa ekaluokkalaisten kolmen tunnin koulupäivät!
Otso ei käy koulua arkisin, vaikka sitäkin vaihtoehtoa olen jo alkanut harkita. Koulut ovat toinen toistaan kallinpia ja kouluun pääseminenkään ei ole ihan helppoa. Ensin pitäisi osata valita oikea koulu, täyttää hakemukset, saada suositukset edellisistä hoitopaikoista ja käydä terveystarkastuksissa. Olen pallotellut jo kuukauden, että maksaako vaivan ja mikä on hyöty? Tietenkin oraalle saatu kielitaito ja uudet ystävät, toki, mutta toisaalta, aikaa on jokunen hassu kuukausi, joista tulisi aika raskaita, niitä totuttelu kuukausia, ja sitten se jo loppuisi. Tällaiset ajatukset nyt mielessäni.
Parasta on, että olemme tutustuneet ihaniin suomalaisperheisiin ja saaneet seuraa. Sitä todella arvostaa täällä kaukana. Viime viikolla kävimme tutustumassa yhteen paikalliseen sisäleikkipaikkaan, jossa actionia löytyi.

Paikalla oli syttäriporukoita ja ilmeisesti kerhoryhmiä sekä yksittäisiä lapsia, eri kansallisuuksista, ayien, isovanhempien tai vanhempiensa kanssa.

Muun huvin lisäksi oli järjestettyä ohjelmaa kiinankielellä ja kovalla äänellä.

Lukunurkkauksessa oli ehkä kirjojakin, mutta pääosan viihdytyksestä hoisi tv.

Tämä on hiekkalaatikkohuone, paitsi ettei tuo ole hiekkaa!!! Vaan tietenkin muovipapanoita! Meillä Suomessa kun sanotaan, että terveen lapsen tulee syödä tietty määrä isänmaata ryömimisikäisenä pysyäkseen terveenä, niin täällä kiinalaislapsen tulee varmaankin syödä tietty määrä muovia kestääkseen tätä ympäristöä!

Tasatunnein pääsi puksuttelemaan junakyydillä.

100 RMB:n eli 13€ pääsymaksuun sisältyi lounas. Paisettua riisiä ja friteerattua riisiä. Itse ostetut ruokajuomat paikallista colaa ja muovipullossa sokeria ja lisäaineita! Olemme kaukana kotoa, monessa mielessä!

Täältä löytyy myös oivallisen psykedeeliset tilat synttäreiden järjestämiseen, jotka kuulemma voivat kestää neljä ja puolituntia.

Täältä tarkkaillaan silmä kovana jälkikasvun touhuja.

Tai täältä ; )

KIDS WORLD

Hongchun Building, 2nd Floor, 3213 Hongmei Lu

Minhang | Minhang

Talvimallisto

Julkaisen ensimmäisen Shanghain muotiblogi juttuni. Esittelyssä talvimallisto 2013. 

Tämän talven, todennäköisesti kaikkien muidenkin talvien, näkyvin asia on tekokarva. Tekokarvaa ja pitsiä on lähes jokaisen pukeutumisesta kiinnostuneen kiinattaren asussa. Pitsiä voi aivan vapaaasti olla toppatakin helmassa tai villakangas ( lue tekokuitu) takin päällä. Sitten tekonahkasaappaat jalkaan ja jotakin kimaltavaa tai vilkkuvaa asustetta viimeistelyyn.

 Kiinalaiset eivät erityisesti halua erottua massasta. Yksilöllisyys ei ole pukeutumisessakaan ykkös tavoite. Tyyli on siis varsin homogeenisesti aasialaisen huono. Tekokuidut, kimallukset ja uskomaton kuosien yhdistely yllättävät länsimaalaisen silmän päivittäin.

Talvivaatetuksen tunnistaa korvalapuista, muuten päätä tai käsiä ei tarvitse lämmittää, edes lapsien. Jos kuitenkin laitat pipon niin korvalaput on syytä laittaa myös.

Koko perheen käsin lämmityksen voi hoitaa esimerkiksi näin.

Turhia väljyyksiä ei asuihin kannata jättää. 

Yhdistelemällä tupsuja, hapsuja ja karvareunuksia, kokonaisuudesta saa puhuttelevan.

Koirien asut jouluisissa väreissä!

Sitten vaan näytille!

Suitsukkeita ja sadepäivän höpinää...

Minulla on mukana neljä suomenkielistä kirjaa. Olen lukenut niistä kaksi. Kuumeisesti koitan miettiä pakkasinko rahtikuormaan yhtään kirjaa. Kuorma ei siis ole vielä saapunut, enkä tiedä koska saapuu. Pelkään pahinta.
Voinhan tietenkin ostaa ekirjoja ja englanninkielisiä kirjoja, mutta minä nyt vaan satun rakastamaan niitä ihan tavallisia ja omalla äidinkielelläni kirjoitettuja.
Viimeksi lukemani kirja on kiinalaisen Yiyun Lin, Kultapoika, smaragdityttö. Nyky-Kiinasta kertova novellikokoelma. Toiseen kulttuuriin ja ajattelutapaan on vaikeaa päästä sisään. Kiinalaisuudesta en tule ymmärtämään kovinkaan paljon, vaikka kuinka haluaisin. Kirjat ovat kuitenkin mielestäni erinomaisia tirkistysikkunoita. Yiyun Li kirjoittaa surullisia tarinoita arki elämästä. Tarinoissa on kuitenkin taso, joka kertoo ihmisyydestä missä kulttuurissa hyvänsä. Olisi hienoa osata lukea kirjoja kielellä joilla ne on kirjoitettu. Kiinankieli on niin ihmeellinen, etten voi lakata ihmettelemästä sitä. Merkkien kuvakieli on jo ajatuksena niin kaukana meidän tavastamme ajatella. Esimerkiksi suomalaiset paikkakuntien nimet, suurin osa ei tarkoita mitään, tai ihmisten nimet. Kiinalaiselle olisi kyllä mahdoton selittää ettei tämä nimi nyt niin mitään tarkoita.
Mielenkiinnolla olen seurannut Suomessa käytävää rasismi keskustelua, on se vaan arka-aihe. Olen lukenut kaksi Umayya Abu-Hannan kirjaa, odotan innolla uusinta Multikulti-kirjaa, kunpa saisin sen tänne!
Ihmisten eriarvoisuutta tulee ajatelluksi täällä päivittäin. Me länsimaiset ihmiset pidämme elintasoamme ja oikeuksiamme niin itsestäänselvinä. Kuulostaa varmaankin kornilta, mutta ei aina tunnu hyvältä tulla aidatulle asuin-alueelle, lämpimään taloon jossa on jääkaappi täynnä ruokaa. Minulla ainakin on syyllinen olo, vaikka en mitään sille asialle osaa tehdäkään. Täällä rich bitch vaan makaa kun ayi siivoaa ja pesee pyykit, aivan hyvin voisin tehdä sen itsekin, olisi edes jotain tekemistä,  ja olla antamatta työpaikkaa yhdelle sitä tarvitsevalle, miten vaan. Suomalaisena naisena on aika kaukaa haettua loihtia mitään Amerikan etelävaltioiden meininkiä. Minä kyllä kiitän ja kumarran meistä kahdesta enemmän.
Moraalin ja etiikan kanssa saa painia aina, eikä valmista tule.
Kirjoitin uskonnosta jossakin aikaisemmassa päivityksessä, väittäen ettei sitä ole. Ei tietenkään pidä paikkaansa, täältä löytyy kaikkea.

Kävimme JingAn in buddhalaistemppelissä. Hieno temppeli sijaitsee pilvenpiiräjien välissä, kaupungin keskustassa.

Uskonnonharjoittajia löytyi.

Tämä on siis toimiva buddhalaistemppeli jossa asuu munkkeja ja jossa voi seurata rukoushetkiä.

Simo kuvasi suloisia suitsuttelijoita. Simo kuvasi tietenkin kaikki muutkin kuvat. Käytän niitä puoli salaa. Tästä aiheesta enemmän toisella kertaa.

Ylhäällä sijaitsevan pääsalin Buddhapatsas on valtava.