keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Palkataan takapuolen pyyhkijä

                          Palkataan takapuolenpyyhkijä





No ei nyt oikeesti, mutta mukavaa, että olette uteliaita! Hih!
Olen kyllä täysin varma, että sellaisenkin voisi täällä Kiinassa edullisesti palkata.
Tässä uskomattomassa maassa kaikki on kaupan 24/7/365.
Tehtäväksi jää vain selvittää mitä haluat ja mistä sen saa. Toisinaan noissa kahdessa edellisesssä on jo tarpeeksi selvitettävää.
Mitä täällä sitten ylipäätään pitää itse tehdä? Ei mitään!
Parin sadan euron kuukausipalkalla, ayi siivoaa kodin, pesee pyykit, silittää, vaihtaa lamput (aika usein), käy kaupassa, valmistaa ateriat ja hoitaa lapset.
Suurella osalla expateista on käytössä auto ja auton kuljettaja.
Ruokatarvikkeet voit tilata kotiisi ilman toimitusmaksua, kun ostat kerralla noin neljälläkymmenellä eurolla saat pakastetun kanan vielä kylkiäisenä.
Ravintoloista voit tilata valmiit  ruoka-annokset kotiisi lähes milloin vaan. Viinipullokin toimitetaan sinulle kotiin. Tuoreet leivät odottavat aamuisin oven takana.
Jos haluat uudet verhot, tulee yrittäjä kangasmallien kanssa. Verhot toimitetaan kotiisi ja laitetaan paikoilleen. Kun ostan kukkia, puutarhuri istuttaa ne ruukkuihin. Puutarhuri kastelee kukat ja lakaisee pihan kahdenkymmenen euron kuukausimaksusta.
Yrittäjä tulee kotiisi jos haluat teettää vaatteita tai kenkiä. Manikyyrin ja pedikyyrin voit teettää kotona, jos haluat hierontaa, (minkäläista tahansa), kaikki onnistuu.
Vähän aikaa sitten olimme syömässä ravintolassa ja Otsolle tuli vessahätä. Tarjoilija otti pojan ,vei vessaan, veti vessan, pesi pojan kädet ja palautti paikalleen, enkä edes ollut pyytänyt tällaista palvelua!
Olisi varmasti pyyhkinytkin, ilman korvausta.
No kaiken tämän jälkeen, kuitenkin yllätyin, kun tilasin aikaa kampaajalle ja minulle kerrottiin, että heillä on ilmainen kuljetuspalvelu asiakkaille! Siis taksi noutaa minut kotiovelta kampaajalle ja kun tukka on hyvin, kuljetetaan minut takaisin kotiin! Tsiisus!

torstai 5. syyskuuta 2013

Elämä, vain aloittelijoille




             Elämä, vain alottelijoille                           



Olen huomannut toistelevani nykyään aika usein lausetta, " I`m sorry but I`m just a beginner." Tuijotan puhekumppaniani silmät pyöreinä, koiranpennun katseella, anoen hyväksyntää.

Onko aloittelija jotenkin alempiarvoinen ihminen?
Emmekö me synnykin tähän maailmaan aloittelijoina? Sanommeko me pikku vauvoille, ettei sinusta ole mihinkään , kun et osaa vielä mitään?
Millaista se olisi jos jokaisen vauvan pitäisi tuntea häpeää, puhumaan ja kävelemään opettelemisesta?

Totuushan on, että meistä kukaan ei tule oppimaan elämänsä aikana kaikkea. Aina on uutta opittavaa ja asioita joissa olemme aloittelijoita, yksilöinä, kansoina ja maapallon väestön kokoisena yhteisönä.

Jos päästäisimme irti häpeästä (oletan nyt, että joku muukin kun minä, voi tuntea sellaista, ehkä..?), mitä saisimme tilalle? ILON, oppimisen ilon. Olen nähnyt sellaista omien lasteni silmistä ja niin toivoisin, että muut näkisivät minun silmistäni.

Mikä sitten on mestari? Ihminen joka osaa, en usko, että kaikkea, mutta jonkin elämän osa-alueen täydellisesti vai ihminen joka on jäänyt yhden taidon loukkuun?
Mielestäni mestari on ihminen joka osaa jakaa osaamistaan, niin että se auttaa muita oppimaan lisää. Mestarienkin on kuitenkin jatkettava matkaa. Etsittävä uusia oppimisen polkuja ja otettava ensi askel.

Täällä vieraassa kulttuurissa olen todellakin aloittelija. Jokainen päivä tuo mukanaan jotakin uutta, jotakin mihin ei ole tottunut, ennen kokenut tai jopa mitä ei voi henkilökohtaisesti hyväksyä.
Mestariksi en ole pyrkimässä. Haluan oppia iloitsemaan uuden oppimisesta. Haluan hyppiä kuralätäköissä (täällä sataa) ja rallatella, että opin yhden sanan kiinaa tänään! Kyllä, tiedän, ettei sillä pitkälle pötkitä, mutta yhdellä sanalla se Raamattukin alkaa! Yksittäisistä kivistä kiinanmuurikin koostuu!

Muistutan itseäni rakkaan ystäväni sanoilla, " me olemme kaikki keskeneräisiä ihmisiä, tällä keskeneräisellä planeetaalla ja keskeneräiseksi kaikki tämä jää kuoltuammekin."