Listalla

 


No hupsista heijaa.. puoli vuotta ei taida olla normaali blogien päivitysväli.
Pahoittelen syvästi. Tässä on nyt vaan ollut vähän elämää välissä. Yleisön pyynnöstä kuitenkin jatkan kirjoittamista. Kiitos ja kumarrus lukijoilleni!
Keväällä meillä oli vierailukausi, maaliskuusta kesäkuun puoliväliin riitti vierailijoita lähes ilman taukoa. Antoisaa ja vauhdikasta. Jokainen vierailija tuo aina omat mielenkiinnon kohteensa ja huomionsa rikastuttamaan minunkin kiinakokemuksiani.
Ja kesäloma Suomessa on kuin retki alakuloiseen paratiisiin, puhdasta, siistiä, rauhallista, turvallista, kaunista mutta ah niin surullista. Ilman hyvää syytähän ei kannata hymyillä saati nauraa. Uskonpa että kaikki ulkomailla asuneet voivat yhtyä mielipiteeseeni siitä että suhde omaan kotimaahan muuttuu kun on sieltä jonkin aikaa poissa. Minustakin on tullut niin suomihenkinen etten olisi voinut kuvitellakaan. Aina vaan toitotan sitä samaa; että olkaan ylpeitä omasta erityislaatuisuudestamme! Meitä on niin vähän ja kuka toista suomalaista ymmärtäisi paremmin kuin se toisella rannalla oleva samanlainen.
Se siitä introsta, asiaan.

Arki alkaa, koulut alkaa ja kaikki hokevat , I have to plan my schedules, I don`t know my schedules yet…siis tehdään aikatauluja ja listoja. Kauppalistat ovat pitkiä kuin nälkävuosi ja muistilistoja löytyy joka paikasta.
Sopivasti luin kesällä Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin Otava (2013). Kirja kertoo Miasta itsestään joka 38-vuotiaana jättää leipätyösä kustannustoimittajana ja lähtee Kiotoon kirjoittamaan kirjaa tuhat vuotta sitten eläneestä hovinaisesta Sei Shonagonista. Sei on kirjoittanut Japanin Heian-kaudella kirjoituksia jotka on koottu kirjaksi The Pillow Book of Sei Shonagon.
Kirjan rakenne on erityislaatuinen; sisältäen päiväkirjamaisia merkintöjä ja havaintoja hovin elämästä, erilaisia listoja tunnelmista, säästä, miehistä ja esim. asioista jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Erityisen viehtynyt olin Mian tulkinnasta jossa hän vertasi Sei Shonagonia bloggaajien esiäidiksi. Ja huomiosta että listojen kirjoittaminen on ilmeisesti enemmän naisten ominaisuus.

 Minäkin rakastan listoja.

Se ei ole tehnyt minusta kylläkään mitenkään järjestelmällisempää ihmistä, listojen kirjoittamisessa on vain jokin oma viehtymyksensä.
Tämä Kiinassa asumani aika on ollut erityisen listarikasta. Sen lisäksi, että täällä kirjoittaa listoja jotka auttavat joka päiväisen elämän jonkinlaisessa järjestyksessä pitämiseksi, niin kirjoittaa listoja asioista  joita pitää muistaa tuoda mukanaan Suomesta Kiinaan tai Kiinasta Suomeen. Listoja voi tarkastella myös vähän syvällisemmin ja se herättää ajatuksia siitä minkäläista kulttuuria ja henkistä pääomaa meillä on toisillemme antaa.
 Kun löydät jonkin vanhan kauppalistan laukkusi pohjalta, voit tulkita listasta :maitoa, leipää, munia, tuoremehua, ettei mitään erityistä tainnut olla tekeillä, mutta jos listalta löytyy esim. kruunutilliä niin voit aika helposti muistaa koska lista on kirjoitettu. Ja eikö vaan, jos ostoskärrystä löytyy jonkun hylkäämä kauppalappu, se herätä uteliaisuuden vähän vakoilla mitä joku muu on kirjoittanut listaansa.
Kaikkien listojen kanssa hääräävien henkilöiden kingi on ehdottomasti Joulupukki. Hänellä tuskin on minkään muunlaista "kirjallisuutta" mahdollisuus lukeakaan.
Minun ehkä pitkäikäisin listani on - jos voittaisin lotossa, niin minkälaisen anonyymin yksilöllisen yllätyksen järjestäisin kullekin ystävälleni.
Nyt ole aloittanut kirjoittamaan listaa, asioita mitä jään kaipaamaan Kiinasta. Luulin, että niitä ei olisi ollut niin paljon. Tässä siitä alkua...

-kaskaiden äänet öisin
-aksentit
-vesi joka herahtaa kielelle jo passion hedelmiä ostaessa
-tummat silmät
-olemattomasta pulpahtava kiinalaislasten riemu
-lämpö joka tulvii kasvoille kun astuu ovesta ulos
-lohikäärmeet

Listalle ihmisiä joita haluaisin tavata- Mia Kankimäki ja Sei Shonagon mieluummin yhdessä. Voisin kätellä ja sanoa ujosti kuin ohimennen, huomaamattomasti, että minäkin olen, joskus, ihan vähän, kirjoittanut listoja.