Yhdessä nauraen

                                                           Yhdessä nauraen

 

"Hyvä onnellinen parisuhde on mahdollinen, kun siinä on läsnä kaksi erillistä, kohtuullisen hyvinvoivaa  ihmistä. He saavat toisissaan kokemuksen nähdysi, kuulluksi, kosketetuksi tulemisesta. Pitkässä parisuhteessa elämän realiteetit ja vaikeat ajat eivät estä intiimiyttä, onnellisuutta ja hyvinvointia. Kumppanit saavat toisiltaan hyviä asioita, joiden avulla on mahdollista sietää hankalia asioita. Pitkä parisuhde on toveruutta, lempeä, lohdutusta, himoa. Katse, kosketus ja yhteys pitävät suhteen läheisenä ja intiiminä. Jos suhde välillä etääntyykin, yhteys kyetään etsimään takaisin. Lähelle voi löytää yhä uudelleen."
Pari suhteessa: Heli Pruuki, Marjo Timoria, Markku Väätäinen

Olin jo jonkin aikaa ajatellut kirjoittaa blogiin parisuhteesta ja yllättäin huomasin monen muunkin ajatelleen samoin. Jostain kumman syystä ihmiset ovat usein ns. samoilla aalloilla. Niinpä minä surffaan sekaan!

Vuosi on vierähtänyt Kiinan maalla. Aika erilaisissa tunnelmissa aloitamme tätä toista ja todennäköisesti  viimeistä vuottamme täällä.

Vuosi sitten päivät täyttyivät kaikenlaisen välttämättömän tavaran hankkimisesta ja kotia sisustaessa. Näin jälkikäteen ajatellen hurjaa aikaa. Tässä vasta taannoin ymmärsin todellisen syyn rinnanahdistukselle mitä minulla oli alku aikana. Minä kun luulin, että olen ostanut ympärysmitaltaan liian pienet rintaliivit, ja ryntäilin sitten pitkin Shanghain miljoonakaupunkia rintaliivejäni kiskoen. Sitten yht`äkkiä mieleeni muistui ensiapukurssin vetäjän tarinat hyperventiloivista mummoista, jotka tulevat terveyskeskukseen rinnanahdistusta valittaen.

Tähän alkaneeseen vuoteen en aio lähteä hyperventiloiden. Haluan rauhaa pohtia mitä mahdollisuuksia tällainen erikoinen elämäntilanne voi tarjota. Mitä voin oppia?

Kun yrityksistä lähetetään työntekijöitä ja heidän perheitään maailmalle, toivotaan, että heillä on parisuhde kunnossa. Mitä se sitten tarkoittaa? Ei suuria ongelmia? Ei avioero harkinnassa? Joidenkin on jopa virallistettava liittonsa, koska avoliitto statuksella viisumin saanti on vaikeata.

Parisuhde on pitkälti tahtoa olla yhdessä. Arjen ja juhlan jakamista ja pitkänmatkan vaellusta erilaisissa olosuhteissa. Expatin tien valitseminen on iso haaste parisuhteelle, enkä tiedä voiko siihen valmistautua jossakin korkeanpaikanleirillä tai valmennusryhmässä. Kun sinä sitten olet toisella puolella maapalloa, vieraassa kulttuurissa, kaukana ystävistä ja sukulaisista, on aika hyvä jos olet puheväleissä puolisosi kanssa. Ja hyvä jos pystytte kommunikoimaan nopeasti, koska teillä ei ole kovinkaan paljoa aikaa keskusteluille.

Täällähän se työssäkäyvä osapuoli, yleensä mies, on töissä 24/7. Työpäivät ovat pitkiä aamu 7stä ilta 7mään ja työmatkoja on usein. Illalla nukkumaanmeno aikaan klo 10, kollegat Suomessa ovat juuri palanneet virkistävältä kahvitauoltaan ja pirauttavat puhelun Kiinaan, että kuinkas siellä menee ja tuleeko tulosta? Romanttiset luritukset voi siirtää kalenterissa eteenpäin.
Naiset sitten hoitavat kaiken muun. Niin kyllä, kyllä, meillähän on ayi, mutta kyllä siitä joitakin hommia  jää minullekin. Kotitöiden jakamisesta puolisoiden kesken ei ainakaan tarvitse riidellä, kun roolit on selvät.
Lapsukaisia ei voi lähettää mummolaan yökylään ja tukiverkko on minimaalinen ( mutta kultaakin arvokkaampi). Voi siis vuosiksi unohtaa kahdenkeskiset ravintolaillalliset ja elokuvissa käynnit.

Perhe on täällä omituinen yhtälö ihmisiä jotka ovat aina yhdessä, mutta viettävät valtaosan ajasta erikseen. Minä en tunne mieheni työtovereita, mieheni ei ole koskaan tavannut ystäviäni ja poikamme opettajaa mieheni ei ole koskaan tavannut, uskallanpa väittää, ettei muista edes hänen nimeään.

Ehkä tämä on sitä etäisyyttä, josta voi löytää lähellekin.

Kun aikaa kunnolliseen kommunikointiin on vähän, niin koitan muistaa neljä sanaa: kiitos, anteeksi ja rakastan sinua.