Joulumopo

Maassa maan tavalla tarinamme jatkuu. Tässä maassa on luultavasti miljardi mopoa. Ne toimivat sähköllä, eivät pidä ääntä ja niillä voi kuljettaa mitä vaan keksii. Mopon kyydissä voi olla niin monta ihmistä kuin mahtuu, tavaran kuljetuksessa vain taivas on rajana. Mopoille ei ole liikennesääntöjä, aina voi mennä jos uskaltaa. Kypäriä ei näe lähes koskaan.

 Kotiporttia kohti viilettävillä pojillanikaan ei niitä ole, koska mopoja oli myynnissä, mutta kypärien hankkiminen olisi jo ollut vaikeampi tehtävä.

Mopokauppa on yksi lähikadun likaisista autotallin näköisistä kaupoista. Näitä kauppoja on vieri vieressä ja niissä myydään vaatteista, rautaromusta, kuivuviin koiran ruhoihin, mitä vaan. Mopokaupan omistajapariskunta työkentelee kaupassaan aamuvarhaisesta yömyöhään. Heillä oli myös vauva, joka on vanhempiensa kanssa kaupassa koko päivän. Ulkona oli noin 4 astetta lämmintä, vilkas autotie suoraan ovettoman kaupan edessä ja lämmitystä ei tietenkään ole. Vauva oli 14 vuorokautta vanha.

 Naapurikaupassa hitsattiin portteja, käyttäen paikallisia suojavälineitä. Siis ei mitään.

Paikallista talvipukeutumismuotia. Tänä vuonna viimeistä huutoa ovat tekokuituiset, kirjavat huivit, jotka sidotaan tiukasti kaulan alle ; ). 

Putiikkeja, josta saa mitä vaan : ). Vaikka Jouluattona mopon.

Kotia kohti. Kävimme jo hurjastelemassa kolme päällä lähikaupassamme Carrefourissa. Hurjaa hommaa, mutta kai tähänkin tottuu. Huomautettakoon, etten ole tätä ennen koskaan ajanut mopolla.

I did it my way....


Joulu on jo ovella ja kiirettä pukkaa. No ei meillä. Ayin jäljiltä koti on aina siistimpi kuin meillä Suomessa koskaan, edes Jouluna. Ei siis siivouspaineita. Hassun joulukuusemme ostin ensi töikseni ja koristelimme sen Otson kanssa heti koti-ikävissämme. Kynttilät ja glögi on ostettu Ikeasta, onneksi tajusin joululevyt heittää matkalaukkuun. Huomasin, että ne ovat tärkeimmät, tavaratalojen englanninkieliset joululaulu renkutukset eivät vedä vertoja Pirkanpojille ikinä, terveisiä sinne nykyisille ja entisille laulajille.
Mutta, sitten se jouluruoka. Minä joka olen aina tehdyt jouluruuat koko suurperheelle ja tilauksesta laatikot yms. halukkaille, ruokkinut päiväkodillisen lapsia Tampereen parhaalla jouluaterialla, kaiken joka päiväisen ruuanlaiton lisäksi, mitä minä nyt teen? Onneksi Sampo tuli tänne Jouluksi meitä on pöydässä edes  neljä!

Tähän asti olen tehnyt kiinalaista ruokaa? Ayi, joka ei siis halua ruokaa tehdä, aina kyllä hämmästelee ja pyörittelee päätään kun kokkaan. Ilmeisesti kiinalaisetruokalajit ovat hyvin tarkkaan määriteltyjä eikä niitä sovelleta. Olenkin nimennyt uuden crosskichen tyylini, I did it my way-tyyliksi.

Parin sadan metrin päässä meiltä on tälläinen wet market, jossa myydään kaikkea. Kaloja ,äyriäisiä, mustekaloja, eläviä sammakoita...näistä sitten noutopöydän alkuun.

Vihanneksia on käytävä tolkulla ja tuoreita kaikki. Samoin hedelmiä, ja mansikoita jotka muuten ovat erinomaisia. Ayin mielestä ne pitää pestä suolavedellä : )

Ananas aiheutti meille yhden hassun tapauksen. pyydän ayia ostamaan minulle ananasta ja jääkaapissa onkin aina kauniisti spiraalimaisesti kuorittu ananas. No pari päivää sitten ostin itse kokonaisen ananaksen ja en antanut kuoria sitä kaupassa kun hygienia nyt on sitä ja tätä. Kotona ayi oli järkyttynyt kun ananasta ei ollut kuorittu. Paljastui, ettei hän osaakaan vaan oli aina ostanut kuoritun! No ei se mitään minä sitten opetin sen taidon hänelle, eksoottista.

Ja täältähän sitä joulukinkkua saa. Ehkä ei nyt ihan kinkkua oteta, mutta jotain possupaistia, vihreiden lissien ja ranskalaisella kermajuustolla kuorrutetun perunapaistoksen kera. Ah ähky!

Tässä vielä teille, meillä niin pidetty joulujälkiruoka

Inkivääripäärynät

1        päärynä/ruokailija
          viipaloitua tuoretta inkivääriä
1 dl    sokeria/päärynä
2,5 dl vettä/päärynä

Kuori päärynät, jätä kara. Voit poistaa siemenet halutessasi alapuolelta, tarkoitus on kuitenkin että päärynä on kokonainen ja pysyy pystyssä.
Keitä vedestä ja sokerista  liemi, lisää inkiväärit. Keitä päärynöitä liemessä napakan kypsiksi, katso että peittyvät liemeen. Jäähdytä liemessä. Voit tehdä tämän hyvin tarjoilua edellisenä päivänä. Tarjoile mascarpone-kermavaahdon kera. Pieni terästys ei ole koskaan pahitteeksi, esim. manteliliköörillä.

                                     Tiikerin lumoissa

Yann Martelin Piin elämä on vallannut maailmani. En todellakaan tiedä onko tarina tosi, enkä jaksanut Googlata , mutta totuudellisuudella ei ole merkitystä. Kirja on niin hieno. Se kertoo yhden elämäntarinan, joka on hämmästyttävä ja täynnä elämänuskon ja viisautta. Tarinassa on myös tiikeri, Richard Parker, eläintarhan kasvatti.
Kirjasta on tehty myös elokuva, joka ilmeisesti on jo elokuvateattereissa Suomessa, on täällä Kiinassakin.
Tähän vielä alustukseksi seuraaviin kuviin, lainaus kirjasta.

"Olen kuullut eläintarhoista melkein yhtäpaljon höpötystä kuin Jumalasta ja uskonnoista. Hyväätarkoittavat mutta väärää tietoa saaneet ihmiset ajattelevat villieläinten olevan "onnellisia" koska ne ovat "vapaita". He ajattelevat silloin yleensä isoa, näyttävää petoeläintä, leijonaa tai gepardia (gnun tai Maarianhamina elämää pidetään harvemmin ylevänä). He kuvittelevat, kuinka tuo villieläin vaeltelee savannilla edistääkseen ruoansulatustaan, kun on sitä ennen pistänyt poskeensa saaliin, joka alistui hurskaasti osaansa, tai kirmaa mässäilyn jälkeen kepeästi juoksulenkille pysyäkseen hoikkana. He kuvittelevat , kuinka eläin valvoo ylpeästi ja hellästi jälkeläisiään ja kuinka koko perhe katselee auringonlaskua puiden oksilta mielihyvästä huokaillen. He kuvittelevat, että villieläimen elämä on yksinkertaista, jaloa ja merkityksellistä . Kunnes pahat miehet ottavat sen kiinni ja paiskaavat ahtaaseen vankilaan. Eläimen "onni" on pirstaleina. Se ikävöi koko sydämestään "vapauteen" ja tekee kaikkensa päästäkseen pakoon. Ja jos eläimeltä riistetään "vapaus" liian pitkäksi aikaa, se murtuu ja muuttuu varjosi entisestään. Niin ihmiset kuvittelevat. Se ei ole totta."
Suosittelen lukemaan.

Otsolla oli syntymäpäivä tällä viikolla. Synttärivieraita ei tällä kertaa yhtäkään ja isäkin työmatkalla, olimme siis kahdestaan. Järjestin Otsolle synttäriyllätyksen. Meidän lähellä on toinen Shanghain eläintarhoista, Shanghai Zoo. Portilta ostetuista lipuista Otso vasta arvasi mihin olemme menossa. Hinnat ovat varsin kohtuulliset, aikuinen 40 RMB ja lapset alle 130 cm ilmaiseksi. Olin kuullut eläintarhasta monenlaisia kommentteja. Osa boikotoi eläintarhaa, koska eläimiä kohdellaan huonosti, osa pitää sitä käymisen arvoisena. Ajattelin muodostaa oman mielipiteen, joskaan en tietenkään pääse näkemään eläinten kohtelua muuta kuin mitä vierailijan silmä näkee.

Eläintarha on valtava ( mitä muuta täällä voi odottaakaan ), siisti, näin talvella ja keskipäivällä, lähes tyhjä. Myötäpäivään kiertäessä tullaan apina-alueelle.

Oli harvinaisen hyvä ilma, myös ilmanlaadultaan. Jotkut muutkin nauttivat meidän lisäksi.

Ainoa ärsyttävä asia eläintarhassa olivat ihmiset. Kieltokylteistä huolimatta kiinalaiset heittelevät eläimiä kaikella mitä löytävät, huutavat ja mekastavat.

Eläimiä on lähes joka lajia. Yksi päivä ei riitä kiertämään koko tarhaa. Eläinaitaukset ovat tarhan ulkoreunoilla. Keskiosa on suurta puistoaluetta, joten keväämmällä, eväät mukaan ja piknikille.

Tämä oli tietenkin pääkohde. 

Lepäävät kissat.

Richard Parker? en uskaltaisi samaan pelastusveneeseen kanssasi.

            Orkidean tuoksua

Olemme saapuneet Shanghain savuiseen satamaan. Aika on kulunut uusiin asioihin tutustuessa. Lähes kaikki on outoa, tavat, kieli, maut, hajut ja ihmiset. Ja kaikki on hukassa, pallosta lähtien : )

Kiertelen päivisin paikallisessa Prismassa, täällä, Carrefour, ja etsin asioita. Kuten tulitikkuja ( en löytänyt), pesusientä ( en löytänyt), sokeria(löysin jotain outoa). Sen sijaan löysin ankan räpylöitä, eläviä kilpikonnia ja kuivattuja mustekaloja.

Kodin sisustamisen olen aloittanut kukilla, eksoottisen joulukuusenkin ostin. 

Tässä vähän kuvia täkäläisiltä kukka ja lemmikkieläin markkinoilta.

Joulupukki kimaltelee paikalliseen tapaan ja toivottaa teille hyvää joulun odotusta!

Aidon jouluruuhkankin voi täällä kokea. Vierustoverisi vain todennäköisimmin puhuu ranskaa.

Myynnissä on kaikenlaisia kaloja ja lintuja.

Ihana löytö oli nämä kiinalaiset lavuaarit. 

Kukkia, seppeleitä,asetelmia valtavasti.

                                                                               

Sitten asiaan, orkidean tuoksua.....

Tämä on minun. 

T

                                                                                 

Kaikkea kummaa kiinalaista

Kaikkea kummaa kiinalaista...

Toisella puolella maapalloa on kenties erilaista? 

Aloitetaan blogini nimestä, Tuoksuvan orkidean maa, se on siis Suomi. Terveisiä Suomeen suomennettuna. Kiinankielessähän ei tietenkään ole sanaa suomi, joten kirjoitusmerkit etsitään foneettisen ääntämisasun perusteella ja etsitään merkkejä joilla on positiivinen merkitys tai jotenkin järkeenkäypä. Niinpä siis Fēnlán tarkoittaa tuoksuva orkidea.

Jos kiinalainen ei tiedä tätä niin tuskin hänellä muutenkaan on mitään hajua nolandiasta nimeltä Suomi. 

Kiinankieli on pirullista. Vaikka osaisit puhua hyvin (vaikeaa), et osaisi kirjoittaa ja lukea, jos osaisit lukea ja kirjoittaa (vaikeaa) et osaisi puhua.On siis opeteltava piirtämään kiinalaiset merkit, niiden ääntämisasut, useat merkitykset ja ääntäminen eri tooneilla eli sävelillä. Ja senkin jälkeen olet sen armoilla haluaako joku kiinalainen ymmärtää sinua. 

Kiinalaiset ovat hylänneet tai pakotettu hylkäämään uskonnot. Laotse ja Kungfutse ovat tuntemattomia herroja. Uusi uskonto on raha. Kun Kiina Maon jälkeen avautui? Ylemmältä taholta kehoitettiin kansalaisia vaurastumaa. Nyky Kiinassa on niin rikkaita ihmisiä ettei sitä osaa edes kuvitella. 

Mutta taikausko se on sitäkin vahvempi! Esimerkkejä löytyisi lukuisia, mutta kun sopivasti täytin juuri 44 vuotta, niin voin kertoa, että Kiinassa luku 4 on huono. Neljä ääntyy lähes samoin kuin kuolema. Tuplakuolemanvuosi siis minulla. Pitäisiköhän laittaa sormet ristiin ja sylkäistä olan yli : )

Rahaa rakastavien kiinalaisten suurin raha on 100 RMB joka on arvoltaan noin 13 euroa. Ja Kiinassahan kaikki maksetaan käteisellä. Meikäläisten korteille suunnitellulla lompakolla ei ole käyttöä. 

Ruokatavoista sen verran, että kaikki mitä sinulle on opetettu, on huonoa käytöstä Kiinassa. Muista ryystää, heitellä ruokaa lattialle, syödä toisten lautaselta, laittaa toisille ruokaa omaltasi, älä koskaan syö lautasta tyhjäksi, älä tilaa vain itsellesi, muista metelöidä ja röyhtäile niin hyvin menee.

Kiinalaisesta kohteliaisuudesta pari sanaa. 

Oletpa sinä lihava, tarkoittaa näytät hyvältä, taidat menestyä työssäsi hyvin.

Oleta sinä laiha, tarkoittaa, olen huolissani sinusta, miten voisin auttaa niin ettet menetä kasvojasi.

Nauru voi useinkin merkitä ,että olet nolannut kiinalaisen ystäväsi pahanpäiväisesti!

Kiinalaiset välttävät koskettelua, paitsi länsimaalaisten ja erityisesti lasten.

Ja lopuksi yleisohjeita. Älä osta kiinalaiselle lahjaksi kelloa. Älä käytä vihreää hattua.

Kuvissa Kiinaan lähtijät ja rakas perhe<3 Shanghai ravintolassa Tampereella.

Myöhäiset syysmuuttajat

Vellookohan muuttolintujenkin vatsa ennen lähtöä, lyökö sydän ylimääräisiä lyöntejä lentoon lähdettäessä? Minulla ainakin. 

Koko syksy on touhuttu lähtöä, kirjoitettu sopimuksia, käyty terveystarkastuksissa, passikuvia on pino, etsitty tietoa, pakattu tavaraa, hyvästelty ystäviä, itketty ja naurettu. Nämä viimeiset viikot , kohta voi sanoa päivät, Simo tekee pitkiä työpäiviä ja minä yritän laittaa tavaraa sellaiseen kasaan, että se mahtuu kuuteen matkalaukkuun. 

Näin ison elämänmuutokseen edessä tuntee itsensä kovin pieneksi ja horjuvaksi. Olen ajatellut kuinka paljon maailmassa on ihmisiä, jotka joutuvat jättämään kotinsa pakosta ja muuttamaan toiselle puolelle maapalloa. Voimia heille<3

    

Meille vaikeata on isompien lasten jääminen koti Suomeen. Ja vanhempieni ja ystävien. Niin suuri osa sydämestä jää tänne.

Asuntoa mä metsästän, tahdon saada suuren...

No, toive on helppo toteuttaa, koska ei ole muunlaisia!
Palasimme perjantaina house hunting- matkalta. Korkeanpaikanleiri oli turha, koska muutammekin todennäköisesti Shanghain Petsamoon.
Katsastimme kahden päivän aikana yli kymmenen asuntoa eripuolilla kaupunkia. Osa oli tuliteriä, osa homeisia ja ränsistyneitä, osa muuten vaan eksoottisia. Parhaimmaksi osoittautui viiden makuuhuoneen villa Quinpun suunnalta. Sijainti on syrjäinen, mutta Simon työmatka lyhyempi. Nyt odotellaan vahvistusta vuokrasopimuksesta Joannarealestatelta. Vuokrasopimus alkaisi marraskuun puolivälistä.
Loppuviikon Salla, Sampo ja minä kiertelimme nähtävyyksiä ja ihmettelimme ihmisvilinää. Simollahan matka on kahden viikon työmatka, josta puolet vielä jäljellä.

Kaupunki on iso!
Mutta metro verkosto on laaja ja nopea. Shanghain metro on maailman suurin ja se on rakennettu kahdessakymmenessä vuodessa. Jos saamme asunnon jonka valitsimme, meille voi tulla Pudongin kentältä metrolla vaihtamatta kertaakaan, noin kuudenkymmenen kilometrin matkan! Ja se maksaa 8RMB eli alle euron.

Korkeanpaikanleirillä

Päätin aloittaa valmistautumisen. Tampereen ainoa tarpeeksi korkea rakennus on Näsinneula, korkeutta 168 metriä. Kuivaharjoittelin olohuoneen sisustamista.

Otsoa ei huimannut lainkaan. Hän poseerasi rohkeasti taustanaan ylhäällä oikealla, metsän siimeksessä piilotteleva koti. Alapuolella pilkottaa talviunille laitettu Särkänniemi. 

Tämän verran kiinalaisuutta löytyy aulasta!