Joulumopo

Maassa maan tavalla tarinamme jatkuu. Tässä maassa on luultavasti miljardi mopoa. Ne toimivat sähköllä, eivät pidä ääntä ja niillä voi kuljettaa mitä vaan keksii. Mopon kyydissä voi olla niin monta ihmistä kuin mahtuu, tavaran kuljetuksessa vain taivas on rajana. Mopoille ei ole liikennesääntöjä, aina voi mennä jos uskaltaa. Kypäriä ei näe lähes koskaan.

 Kotiporttia kohti viilettävillä pojillanikaan ei niitä ole, koska mopoja oli myynnissä, mutta kypärien hankkiminen olisi jo ollut vaikeampi tehtävä.

Mopokauppa on yksi lähikadun likaisista autotallin näköisistä kaupoista. Näitä kauppoja on vieri vieressä ja niissä myydään vaatteista, rautaromusta, kuivuviin koiran ruhoihin, mitä vaan. Mopokaupan omistajapariskunta työkentelee kaupassaan aamuvarhaisesta yömyöhään. Heillä oli myös vauva, joka on vanhempiensa kanssa kaupassa koko päivän. Ulkona oli noin 4 astetta lämmintä, vilkas autotie suoraan ovettoman kaupan edessä ja lämmitystä ei tietenkään ole. Vauva oli 14 vuorokautta vanha.

 Naapurikaupassa hitsattiin portteja, käyttäen paikallisia suojavälineitä. Siis ei mitään.

Paikallista talvipukeutumismuotia. Tänä vuonna viimeistä huutoa ovat tekokuituiset, kirjavat huivit, jotka sidotaan tiukasti kaulan alle ; ). 

Putiikkeja, josta saa mitä vaan : ). Vaikka Jouluattona mopon.

Kotia kohti. Kävimme jo hurjastelemassa kolme päällä lähikaupassamme Carrefourissa. Hurjaa hommaa, mutta kai tähänkin tottuu. Huomautettakoon, etten ole tätä ennen koskaan ajanut mopolla.