Suitsukkeita ja sadepäivän höpinää...

Minulla on mukana neljä suomenkielistä kirjaa. Olen lukenut niistä kaksi. Kuumeisesti koitan miettiä pakkasinko rahtikuormaan yhtään kirjaa. Kuorma ei siis ole vielä saapunut, enkä tiedä koska saapuu. Pelkään pahinta.
Voinhan tietenkin ostaa ekirjoja ja englanninkielisiä kirjoja, mutta minä nyt vaan satun rakastamaan niitä ihan tavallisia ja omalla äidinkielelläni kirjoitettuja.
Viimeksi lukemani kirja on kiinalaisen Yiyun Lin, Kultapoika, smaragdityttö. Nyky-Kiinasta kertova novellikokoelma. Toiseen kulttuuriin ja ajattelutapaan on vaikeaa päästä sisään. Kiinalaisuudesta en tule ymmärtämään kovinkaan paljon, vaikka kuinka haluaisin. Kirjat ovat kuitenkin mielestäni erinomaisia tirkistysikkunoita. Yiyun Li kirjoittaa surullisia tarinoita arki elämästä. Tarinoissa on kuitenkin taso, joka kertoo ihmisyydestä missä kulttuurissa hyvänsä. Olisi hienoa osata lukea kirjoja kielellä joilla ne on kirjoitettu. Kiinankieli on niin ihmeellinen, etten voi lakata ihmettelemästä sitä. Merkkien kuvakieli on jo ajatuksena niin kaukana meidän tavastamme ajatella. Esimerkiksi suomalaiset paikkakuntien nimet, suurin osa ei tarkoita mitään, tai ihmisten nimet. Kiinalaiselle olisi kyllä mahdoton selittää ettei tämä nimi nyt niin mitään tarkoita.
Mielenkiinnolla olen seurannut Suomessa käytävää rasismi keskustelua, on se vaan arka-aihe. Olen lukenut kaksi Umayya Abu-Hannan kirjaa, odotan innolla uusinta Multikulti-kirjaa, kunpa saisin sen tänne!
Ihmisten eriarvoisuutta tulee ajatelluksi täällä päivittäin. Me länsimaiset ihmiset pidämme elintasoamme ja oikeuksiamme niin itsestäänselvinä. Kuulostaa varmaankin kornilta, mutta ei aina tunnu hyvältä tulla aidatulle asuin-alueelle, lämpimään taloon jossa on jääkaappi täynnä ruokaa. Minulla ainakin on syyllinen olo, vaikka en mitään sille asialle osaa tehdäkään. Täällä rich bitch vaan makaa kun ayi siivoaa ja pesee pyykit, aivan hyvin voisin tehdä sen itsekin, olisi edes jotain tekemistä,  ja olla antamatta työpaikkaa yhdelle sitä tarvitsevalle, miten vaan. Suomalaisena naisena on aika kaukaa haettua loihtia mitään Amerikan etelävaltioiden meininkiä. Minä kyllä kiitän ja kumarran meistä kahdesta enemmän.
Moraalin ja etiikan kanssa saa painia aina, eikä valmista tule.
Kirjoitin uskonnosta jossakin aikaisemmassa päivityksessä, väittäen ettei sitä ole. Ei tietenkään pidä paikkaansa, täältä löytyy kaikkea.

Kävimme JingAn in buddhalaistemppelissä. Hieno temppeli sijaitsee pilvenpiiräjien välissä, kaupungin keskustassa.

Uskonnonharjoittajia löytyi.

Tämä on siis toimiva buddhalaistemppeli jossa asuu munkkeja ja jossa voi seurata rukoushetkiä.

Simo kuvasi suloisia suitsuttelijoita. Simo kuvasi tietenkin kaikki muutkin kuvat. Käytän niitä puoli salaa. Tästä aiheesta enemmän toisella kertaa.

Ylhäällä sijaitsevan pääsalin Buddhapatsas on valtava.