Minulla on tällä hetkellä kolme kotia. Rakastan niistä jokaista ja jokaisesta puutuu jotain olennaista. Oma Petsamon asuntomme on vuokrattuna, voin vierailla siellä. Nyt asun poikieni kanssa Pyynikillä kauniissa vuokra-asunnossa, jota aviomieheni ei ole edes nähnyt. Shanghain kodissa on mieheni, kaikki tavaramme ja tällä hetkellä myös sisareni. Eipä siis ihme, että ajatukset pyörivät teemassa, mikä on koti?
Pohdin ja kumoan teorioita yksi toisensa jälkeen. Turvasatama, muistojen- ja tavaroiden säilytyspaikka, paikka jossa perhe on koolla, joillekin se on pesänrakennusvietin siivittämä sisustuskohde tai akkujen latauspiste.
Koti on siellä missä sydämesi on, sanotaan. Minun sydämeni on siis monessa paikassa, kokonaisena.
Viime viikolla yksi kodeistani, kai se varsinainen, oli vähällä palaa. Kotimme pelasti ihana Karoliina joka asuu kodistamme muodostuneessa kommuunissa ihanan tyttäreni ja ihanan Annan kanssa. Jouduin ajattalemaan mitä korvaamatonta olisin menettänyt, jos talo olisi palanut. Ihmiset ja kissat pelastuivat, ihana tyttäreni oli töissä, kaikki muu on korvattavissa. Kuitenkin olen iloinen, ettei talo palanut. Talo itsenään on merkityksellinen, osa historiaa ja maisemaa. Siinä talossa on ollut monen ihmisen koti ja siitä on vielä tuleva sellainen monelle.
Ja jäätäväksi loppukommentiksi: Poikani 16 v. laskeskeli tuossa, että hänellä on elämässään ollut kaksitoista kotia! Missä hänen sydämensä on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti