Handmade in China

Jos maapallon eri maat luokiteltaisiin ihmisen kehon osien mukaan, olisi Kiina varmasti kädet.
Kädet ovat ehdottoman hyödyllinen osa ihmiskehoa, vaikka ilman niitäkin ihminen selviytyy hengissä.
Ilman päätä ihminen ei tulisi tietenkään toimeen, mutta ilman käsiä ihminen ei saa paljoakaan aikaiseksi.

Meillä länsimaissa ei nykyään arvosteta käsiä. Kaikki käsillä tehtävä työ on ala-arvoista ja kannattamatonta. Jos voisimme automatisoida kaiken niin varmasti tekisimme niin. Ja työtähän voi aina teettää  ihmisillä joiden kädet ovat edullisempia. Niistä ihmisistä meitä kiinnostavatkin vain kädet. Parasta olisi että he pysyisivät paikoillaan , eivät ajattelisi, puhuisi tai söisi.

Tällaiset ajatukset päässäni makaan autuaana hierontapöydällä, kiinalaisen hierojan hieroessa länsimaista elintasorasvoittunutta kehoani taitavilla käsillään. Ja hän kuiskaa korvaani: Is this okay?

No ei todellakaan ole!

Kunniaa käsille!

Sivistyssanakirja määrittelee käsittää-verbin seuraavasti:
1. tiedostaa ja ymmärtää
2. muodostua jostakin, pitää sisällään

Jos ajattelee  ihmisen evoluutiota on käsien merkitys oleellista. Ilman toimivia, tuntevia, uteliaita käsiä, ihminen ei olisi oppinut käsittämään asioita. Käsillä tunnusteleminen ja tutkiminen on opettanut ihmisen tuntemaan ja sitä kautta opettanut ihmisen muuntumaan yksilöksi, kehittymään.

Me tartumme asioihin käsillämme. Kohtaamme toisemme kätellen. Ajattelemme käsitteillä. Sanavarastomme käsittää käsittämättömän paljon sanoja joihin sisältyy käsi.

Käsi nostetaan viitatessa. Kädet kohotetaan antautuessa. Nostamme kädet esiin kun emme voi asialle mitään.

Jostakin ihmisestä voidaan sanoa että tämä on täysin kädetön, siis hyödytön!

Läsimaissa käsillä voi vain harrastaa. Se ei ole kovin arvostettua mutta ei nyt niin huono asiakaan.
Länsimaissakin käsille pitäisi antaa jotakin kunnon tekemistä että ne eivät surkastu. Käsille pitää keksiä jotakin tekemistä jotta meidän aivotoimintamme ja kehittymisemme ei ole päätepisteessään.

Käsitätkö mitä tarkoitan?

                                                                         Listalla

 


No hupsista heijaa.. puoli vuotta ei taida olla normaali blogien päivitysväli.
Pahoittelen syvästi. Tässä on nyt vaan ollut vähän elämää välissä. Yleisön pyynnöstä kuitenkin jatkan kirjoittamista. Kiitos ja kumarrus lukijoilleni!
Keväällä meillä oli vierailukausi, maaliskuusta kesäkuun puoliväliin riitti vierailijoita lähes ilman taukoa. Antoisaa ja vauhdikasta. Jokainen vierailija tuo aina omat mielenkiinnon kohteensa ja huomionsa rikastuttamaan minunkin kiinakokemuksiani.
Ja kesäloma Suomessa on kuin retki alakuloiseen paratiisiin, puhdasta, siistiä, rauhallista, turvallista, kaunista mutta ah niin surullista. Ilman hyvää syytähän ei kannata hymyillä saati nauraa. Uskonpa että kaikki ulkomailla asuneet voivat yhtyä mielipiteeseeni siitä että suhde omaan kotimaahan muuttuu kun on sieltä jonkin aikaa poissa. Minustakin on tullut niin suomihenkinen etten olisi voinut kuvitellakaan. Aina vaan toitotan sitä samaa; että olkaan ylpeitä omasta erityislaatuisuudestamme! Meitä on niin vähän ja kuka toista suomalaista ymmärtäisi paremmin kuin se toisella rannalla oleva samanlainen.
Se siitä introsta, asiaan.

Arki alkaa, koulut alkaa ja kaikki hokevat , I have to plan my schedules, I don`t know my schedules yet…siis tehdään aikatauluja ja listoja. Kauppalistat ovat pitkiä kuin nälkävuosi ja muistilistoja löytyy joka paikasta.
Sopivasti luin kesällä Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin Otava (2013). Kirja kertoo Miasta itsestään joka 38-vuotiaana jättää leipätyösä kustannustoimittajana ja lähtee Kiotoon kirjoittamaan kirjaa tuhat vuotta sitten eläneestä hovinaisesta Sei Shonagonista. Sei on kirjoittanut Japanin Heian-kaudella kirjoituksia jotka on koottu kirjaksi The Pillow Book of Sei Shonagon.
Kirjan rakenne on erityislaatuinen; sisältäen päiväkirjamaisia merkintöjä ja havaintoja hovin elämästä, erilaisia listoja tunnelmista, säästä, miehistä ja esim. asioista jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Erityisen viehtynyt olin Mian tulkinnasta jossa hän vertasi Sei Shonagonia bloggaajien esiäidiksi. Ja huomiosta että listojen kirjoittaminen on ilmeisesti enemmän naisten ominaisuus.

 Minäkin rakastan listoja.

Se ei ole tehnyt minusta kylläkään mitenkään järjestelmällisempää ihmistä, listojen kirjoittamisessa on vain jokin oma viehtymyksensä.
Tämä Kiinassa asumani aika on ollut erityisen listarikasta. Sen lisäksi, että täällä kirjoittaa listoja jotka auttavat joka päiväisen elämän jonkinlaisessa järjestyksessä pitämiseksi, niin kirjoittaa listoja asioista  joita pitää muistaa tuoda mukanaan Suomesta Kiinaan tai Kiinasta Suomeen. Listoja voi tarkastella myös vähän syvällisemmin ja se herättää ajatuksia siitä minkäläista kulttuuria ja henkistä pääomaa meillä on toisillemme antaa.
 Kun löydät jonkin vanhan kauppalistan laukkusi pohjalta, voit tulkita listasta :maitoa, leipää, munia, tuoremehua, ettei mitään erityistä tainnut olla tekeillä, mutta jos listalta löytyy esim. kruunutilliä niin voit aika helposti muistaa koska lista on kirjoitettu. Ja eikö vaan, jos ostoskärrystä löytyy jonkun hylkäämä kauppalappu, se herätä uteliaisuuden vähän vakoilla mitä joku muu on kirjoittanut listaansa.
Kaikkien listojen kanssa hääräävien henkilöiden kingi on ehdottomasti Joulupukki. Hänellä tuskin on minkään muunlaista "kirjallisuutta" mahdollisuus lukeakaan.
Minun ehkä pitkäikäisin listani on - jos voittaisin lotossa, niin minkälaisen anonyymin yksilöllisen yllätyksen järjestäisin kullekin ystävälleni.
Nyt ole aloittanut kirjoittamaan listaa, asioita mitä jään kaipaamaan Kiinasta. Luulin, että niitä ei olisi ollut niin paljon. Tässä siitä alkua...

-kaskaiden äänet öisin
-aksentit
-vesi joka herahtaa kielelle jo passion hedelmiä ostaessa
-tummat silmät
-olemattomasta pulpahtava kiinalaislasten riemu
-lämpö joka tulvii kasvoille kun astuu ovesta ulos
-lohikäärmeet

Listalle ihmisiä joita haluaisin tavata- Mia Kankimäki ja Sei Shonagon mieluummin yhdessä. Voisin kätellä ja sanoa ujosti kuin ohimennen, huomaamattomasti, että minäkin olen, joskus, ihan vähän, kirjoittanut listoja.

näkemiin

                                                          Kotikatu osa 2

Aikaisemmin julkaisemassani postauksessa kotikatu osa 1, uhkailin kirjoittavani jatkoa tarinalle, kuinka eksoottisen ränsistynyttä ja länsimaista ihmistä hieman pahoinvoivaksi saavaa elämää tavalliset kiinalaiset ihmiset elävät suljetun compoundimme muurin takana olevalla kadulla. Kadun kovasti kirjoitustani, koska haistan siitä jonkinlaista "elintasopornon" tunkkaista hajua. Jos voisitte lukea siitä vain faktat ja katsoa kuvat niin olisin iloinen. Ja toivon etten nyt syyllisty "sosiaalipornoon"koska minun on ihan pakko kertoa mitä kotikadullamme nyt tapahtuu.

Sitä ei nimittäin enää ole. Tai on se katu mutta ei niitä ihmisiä.

Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen hieman ihmettelin mikseivät kaikki ole palanneet lomiltaan ja avanneet putiikkejaan. Ovet vain pysyivät suljettuina viikoista toiseen. Tutussa kukkakaupassa, jossa kävin viikottain, valikoima vaan huononi kerta kerralta. Ehdinpä jo ajatella , että minun täytyy ostaa kukat muualta.
Vakio hedelmäkauppiaani eivät enää hymyilleet niin iloisesti ja mistäpä minä olisin osannut arvata syytä. Jotenkin ihminen kai aina etsii syitä väärästä suunnasta. Lienevätkö ylpistyneet tai ehkä he eivät sittenkään pidä meistä länsimaalaisista tai jotain.
Viikko sitten karu totuus paljastui.

 Kilometrin päässä kodistamme on meneillään megalomaaninen rakennushanke. Sen kokoista projektia ei voi kuvitella näkevänsä kuin Kiinassa ja minut se saa ainakin aina haukkomaan henkeä kun siitä ohi kuljen. Huhujen mukaan siitä tulee kongressikeskus ja metrolinja ja valtavat liikennejärjestelyt. No heureka! Tottakai sinne siis pitää johtaa kahdeksan kaistainen tie.
Mikä sitten tarkoittaa sitä, että koko kilometrin matkalta kiinalaiskortteli vedetään maan tasalle.
Ja se on nyt meneillään parasta aikaa. Ihmiset tyhjentävät myymälöitään, ja kotejaan niiden yläkerrasta, samaan aikaan kun kaivinkone jo louhii seinää vieressä. Ihan oikeasti.

Ja kun kaikilla ei ole paikkaa mihin mennä ja korvaus puretusta asunnosta ja liiketilasta on todennäköisesti olematon, saa se aikaan epätoivoisia ratkaisuja. Tämä nainen uhkasi hypätä talonsa ikkunasta. En tiedä mitä hänelle sitten tapahtui.

Ja kun meidän piti viedä tämä Simon ottama kuva hedelmäkauppiaidemme tyttärestä heille muistoksi, niin he olivat jo lähteneet.
Myös kukkakaupan rouvalle olisin halunnut sanoa näkemiin.




.

Taivaallinen harmonia ja 13 orpoa

                                     Taivaallinen harmonia ja 13 orpoa



Taitanee tulla neljännesvuosisata siitä kun ensimmäisen kerran pelasin Mahjongia. Kiitos siitä Janne ja Annika. Mahjong tietenkin matkasi laivalla Shanghain satamaan tänne muuttaessani. Koko täällä asumamme ajan olen toivonut, että pääsisin pelaamaan peliä kiinalaisten kanssa. Olen kyllä nähnyt kun paikalliset pelaavat puistoissa ja korttelikauppojen edustoilla, mutta kynnys ryhtyä heille peliseuraksi on liian korkea. Setelinippua heiluttamalla se kyllä onnistuisi ja kun kiinalaiset lisäksi rakastavat nauramista
niin varmaankin "lao wai" peliin pääsisi mukaan. Parasta kuitenkin opetella ensin. Kutsuimmekin siis kylään kiinalaisen perheen ja pyysimme, että voisimmeko pelata Mahjongia. Ja he suostuivat! Jes!

Legendat kertovat Mahjongia pelatun jo Nooan arkissa ja kuinka KungFuTse oli pelin taitajia. Todellisuus historiasta on kuitenkin hieman lyhyempi ja vaatimattomampi. Mahjog on kehittynyt varhaisista kiinalaisista korttipeleistä, mutta nykyinen ulkoasu on peräisin 1800-luvun puolivälistä. Peli miellettiin rahvaan peliksi, sivistyneistön pelatessa Gota.
Kommunistisessa Kiinassa pelin pelaaminen oli kiellettyä. Nykyäänkin pelin pelaaminen rahasta julkisilla paikoilla on kiellettyä, vaikkakin hyvin tavallista.
1998 Kiinan valtiollinen kilpailukomitea hyväksyi Mahjongin mukaan kilpailulajiksi. Vuonna 2002 pidettiinkin sitten ensimmäiset Mahjongin MM-kilpailut Tokiossa. Vuonna 2007 Macaossa pidettiin ensimmäinen rahasta pelattava maailmanmestaruusturnaus. Vuoden 2008 voitto summa oli 500 000 dollaria.

 Pelin pelaaminen on alkuun hieman haasteellista ja sääntöjäkin on erilaisia. Minua kiinnosti erityisesti paikallisten tapa pelata ja mitä sanoja he käyttivät pelitiilistä, yhdistelmistä ja muusta pelikielestä. Kiinalaisten tavallisessa pelissä ei käytetä pisteenlaskussa välineitä vaan eri pelitilanteissa maksetaan toisille sääntöjen mukaan suoraan rahalla.
 Paikalliset eivät Kiinassakaan enää käytä bonustiiliä pelissä kuten eivät myöskään pelaajat virallisissa kilpailupeleissä eivätkä myöskään kaikki he jotka suhtautuvat strategia puoleen vakavasti. Aikoinaan aito kiinalaisessa pelissä oli mukana erilaisia erikoistiiliä eli "bonustiiliä" kuten kukat, vuodenajat, eläimet, ammatit jne.
Hauska huomio oli "suora" chi, joka onkin chī eli syödä. Bambuista käytetään sanaa tiáo joka on määresana pitkille asioille. Merkeistä taas sanaa wan, joka tarkoittaa kirjoitusmerkkiä. Tiilistä vaikeimmin ymmärrettäviä ovat  niin kutsutut "lohikäärmetiilet". Kiinassakin näillä kolmella tiilellä on useita merkityksiä. Alla Wikipedian selvitys asiasta:

• Päätiilet (lohikäärmeet) (三元牌 sānyuánpái - kolmea aikakautta edustavat tiilet): punainen, vihreä, valkoinen. Länsimaisin kirjaimin lohikäärmeet voidaan merkitä myös punaisella C (centre eli keskusta), vihreällä F (future eli tulevaisuus) ja valkoiselle P (past eli menneisyys).

Kutakin arvotiiltä on neljä kappaletta.

"Lohikäärme" on 1920-luvulla keksitty nimitys, jonka keksi mahjongin länsimaihin tuonut Joseph Babcock. Koska lännessä ei ymmärretty kiinalaisia merkkejä, keksittiin käyttää sanaa "lohikäärme", joka kuulosti eksoottisen kiinalaiselta. Joissain länsimaisissa seteissä tiiliin onkin kuvattu lohikäärmeitä.

Valkoinen voi olla täysin tyhjä tiili, mutta usein tiileen on piirretty kehys erottamaan valkoiset tyhjistä korvaustiilistä ja toisaalta estämään huijauksia, joissa pelaaja piirtää huomaamatta tyhjään tiileen tarvitsemansa tiilen kuvion.

Päätiilien merkityksille on annettu ainakin kaksi selitystä:

Kiinalaiset kutsuvat sarjaa vaihtoehtoisesti nimellä "nuoli" 箭 (jiàn). Vihreä 發 (fā) on kehotus ampua, punainen 中 (zhōng) merkitsee kohteeseen osumista ja valkoinen 白 (bái) näyttää epäonnistumista.

Merkit vastaavat myös kiinalaisen keisarillisen tutkintomenetelmän tuloksia. Punainen tiili (中榜 zhōngbǎng, "läpäisseiden lista") näytti, että oppilas oli läpäissyt tutkinnon ja nimitetään virka-asemaan. Vihreä tiili (發"財 fācái, "vaurastuminen") näyttää, että kokeissa menestymistä ja virka-aseman saavuttamista seuraa vauraus. Valkoinen tiili (白版 báibǎn) on muistutus nuhteettoman, lahjomattoman toiminnan tärkeydestä.

中 zhong on varhaisimmissa mahjong-peleissä ollut osana ilmansuuntaryhmää. Kiinalaisille ilmansuuntia on viisi. Viides on keskusta eli zhong ja se oli alun perin sininen kuten muutkin ilmansuunnat. On luultavasti länsimaisten markkinavoimien vaikutusta, että se irrotettiin alkuperäisestä yhteydestään ja tiilet ryhmiteltiin toisin.

Päätiilien nimi, "kolmen aikakauden tiilet", kertoo, että niiden on tarkoitus symboloida taivasta, joka määrää ajasta. Kolme aikakautta koostuvat kukin kolmesta 20 vuoden ajanjaksosta. Uusien virallisten sääntöjen lisäykset tuovat yhdeksän ajanjakson symboliikan entistä vahvemmin peliin.

Voittaja huutaa sitten hu eikä mahjong. 
Seuraavaksi aion opetella uudet kilpailusäännöt ja sitten vaan kohti uutta ammattiuraa.

Ilmassa kukkia ja mehiläisiä

Ilmassa kukkia ja mehiläisiä

Kiinassa vuosi vaihtuu tällä viikolla. Expat yhteisössä laukut on pakattu tai niitä pakataan parhaillaan. Matkakohteet ovat toinen toistaan eksoottisempia. Ihmiset lähtevät Uuteen Seelantiin sukeltamaan,Tiibetiin patikoimaan, Keniaan safarille tai ehkäpä "vaan" Milanoon kenkä ostoksille.

Kiinalaiset sen sijaan matkustavat kotiseuduilleen sukulaisiaan tapaamaan ja siksi ruuhkat junissa, lentokentillä ja maanteillä ovat vertaansa vailla. Mielessäni pohdin, että mitähän kiinalaiset, suvun pyöreän pöydän illallisilla keskustelevat.

Varmaankin suunnittelevat tulevaa vuotta. 

Hevosen vuosi 2014

Vihreän Puu-Hevosen vuosi alkaa 31. tammikuuta 2014. Puu on elementtinä kiinalaisessa astrologiassa lämmin, antelias ja yhteistyöhaluinen - tämä kertookin elämäniloisesta laajenemishalujen vuodesta, jota onnelliset sattumat värittävät. Vuosi 2014 on siis oiva vuosi matkusteluun ja yhteisöllisiin tapahtumiin. Puu-Hevosen vuosi palkitsee myös rehelliset mielipiteet, kärsivällisyyden ja kurinalaisen ajattelun, on aika tehdä nopeitakin muutoksia ja tavoitella omia päämääriä uusiin, hyödyllisiin tilaisuuksiin tarttuen. Vuosi saattaa tuoda eteen monia risteyksiä, jolloin rohkeus, joustavuus sekä omintakeiset ideat ovat työkaluja tulevaisuudessakin kestäviin ratkaisuihin. Hevonen rakastaa myös vapautta, joten nyt jos koskaan kannattaa palata luontoon, nauttia ehkä vaihtoehtoisista elämäntavoista ja niiden tuomista seikkailuista! Kiinalaisen astrologian mukaan Hevosen vuosi päättyy 18. helmikuuta 2015 muuttuen siten 19. helmikuuta 2015 Vuohen vuodeksi.(Energiakeskus indigo)

Kiinalainen horoskooppi on vakava asia. Ainakin kiinalaisille.

Keskusteltuasi hetken aiheesta kiinalaisten kanssa, huomaat, että se vaikuttaa kaikkeen. 

Huomaat myös, että se on aihe josta todella innostutaan.

Keskusteluissa joita olen käynyt on tullut ilmi, että tänä onnekkaana hevosen vuonna, naimattomat pyrkivät naimisiin ja lapsettomat toivovat lasta. 

Edellä mainituista asioista kumpikin vaatii todella suunnittelua ja taloudellista panostusta. Aviopuolison etsiminen käy työstä ja siksi siihen onkin valjastettu koko suku. Sunnuntaisin puistoissa kokoontuu tyttäriään ja poikiaan mainostavia äitejä ja isiä. Puolisoa etsitään lehtien palstoilla, netissä, työpaikoilla ja tietenkin vanhempien kotiseudulta tiedustellaan kaikkia mahdollisia sopivia kandidaatteja. Nuorten tehtäväksi jää sitten tavata treffeillä kahvilassa. Naimisiin tahtovalla saattaa olla kahdetkin tällaiset treffit  päivässä. Pojan suvun on ennen naimisiin menoa kyettävä hankkimaan nuorelle parille asunto ja asunnot ovat todella kalliita suhteessa kiinalaiseen tulotasoon. Asunnot ostetaan yleensä valmistusvaiheessa ja nuoripari asuukin avioiduttuaan ainakin vuoden omien vanhempiensa luona tai kolmen-neljän muun nuoren kanssa soluasunnoissa. 

Ja se lapsen hankkiminen sitten vasta suvun asia onkin, siinähän on kiinni koko tulevaisuus. Eli ei mitään sooloilua! Horoskoopit tutkitaan tarkasti ja rukoukset luetaan perinteen mukaan. Pojan pitää sitten ymmärtää syntyä oikeaan aikaan. 

Tästä päätellen osaankin kuvitella mitä kiinalaiset nuoretparit touhuavat tämän vuoden alussa. 

Yhdessä nauraen

                                                           Yhdessä nauraen

 

"Hyvä onnellinen parisuhde on mahdollinen, kun siinä on läsnä kaksi erillistä, kohtuullisen hyvinvoivaa  ihmistä. He saavat toisissaan kokemuksen nähdysi, kuulluksi, kosketetuksi tulemisesta. Pitkässä parisuhteessa elämän realiteetit ja vaikeat ajat eivät estä intiimiyttä, onnellisuutta ja hyvinvointia. Kumppanit saavat toisiltaan hyviä asioita, joiden avulla on mahdollista sietää hankalia asioita. Pitkä parisuhde on toveruutta, lempeä, lohdutusta, himoa. Katse, kosketus ja yhteys pitävät suhteen läheisenä ja intiiminä. Jos suhde välillä etääntyykin, yhteys kyetään etsimään takaisin. Lähelle voi löytää yhä uudelleen."
Pari suhteessa: Heli Pruuki, Marjo Timoria, Markku Väätäinen

Olin jo jonkin aikaa ajatellut kirjoittaa blogiin parisuhteesta ja yllättäin huomasin monen muunkin ajatelleen samoin. Jostain kumman syystä ihmiset ovat usein ns. samoilla aalloilla. Niinpä minä surffaan sekaan!

Vuosi on vierähtänyt Kiinan maalla. Aika erilaisissa tunnelmissa aloitamme tätä toista ja todennäköisesti  viimeistä vuottamme täällä.

Vuosi sitten päivät täyttyivät kaikenlaisen välttämättömän tavaran hankkimisesta ja kotia sisustaessa. Näin jälkikäteen ajatellen hurjaa aikaa. Tässä vasta taannoin ymmärsin todellisen syyn rinnanahdistukselle mitä minulla oli alku aikana. Minä kun luulin, että olen ostanut ympärysmitaltaan liian pienet rintaliivit, ja ryntäilin sitten pitkin Shanghain miljoonakaupunkia rintaliivejäni kiskoen. Sitten yht`äkkiä mieleeni muistui ensiapukurssin vetäjän tarinat hyperventiloivista mummoista, jotka tulevat terveyskeskukseen rinnanahdistusta valittaen.

Tähän alkaneeseen vuoteen en aio lähteä hyperventiloiden. Haluan rauhaa pohtia mitä mahdollisuuksia tällainen erikoinen elämäntilanne voi tarjota. Mitä voin oppia?

Kun yrityksistä lähetetään työntekijöitä ja heidän perheitään maailmalle, toivotaan, että heillä on parisuhde kunnossa. Mitä se sitten tarkoittaa? Ei suuria ongelmia? Ei avioero harkinnassa? Joidenkin on jopa virallistettava liittonsa, koska avoliitto statuksella viisumin saanti on vaikeata.

Parisuhde on pitkälti tahtoa olla yhdessä. Arjen ja juhlan jakamista ja pitkänmatkan vaellusta erilaisissa olosuhteissa. Expatin tien valitseminen on iso haaste parisuhteelle, enkä tiedä voiko siihen valmistautua jossakin korkeanpaikanleirillä tai valmennusryhmässä. Kun sinä sitten olet toisella puolella maapalloa, vieraassa kulttuurissa, kaukana ystävistä ja sukulaisista, on aika hyvä jos olet puheväleissä puolisosi kanssa. Ja hyvä jos pystytte kommunikoimaan nopeasti, koska teillä ei ole kovinkaan paljoa aikaa keskusteluille.

Täällähän se työssäkäyvä osapuoli, yleensä mies, on töissä 24/7. Työpäivät ovat pitkiä aamu 7stä ilta 7mään ja työmatkoja on usein. Illalla nukkumaanmeno aikaan klo 10, kollegat Suomessa ovat juuri palanneet virkistävältä kahvitauoltaan ja pirauttavat puhelun Kiinaan, että kuinkas siellä menee ja tuleeko tulosta? Romanttiset luritukset voi siirtää kalenterissa eteenpäin.
Naiset sitten hoitavat kaiken muun. Niin kyllä, kyllä, meillähän on ayi, mutta kyllä siitä joitakin hommia  jää minullekin. Kotitöiden jakamisesta puolisoiden kesken ei ainakaan tarvitse riidellä, kun roolit on selvät.
Lapsukaisia ei voi lähettää mummolaan yökylään ja tukiverkko on minimaalinen ( mutta kultaakin arvokkaampi). Voi siis vuosiksi unohtaa kahdenkeskiset ravintolaillalliset ja elokuvissa käynnit.

Perhe on täällä omituinen yhtälö ihmisiä jotka ovat aina yhdessä, mutta viettävät valtaosan ajasta erikseen. Minä en tunne mieheni työtovereita, mieheni ei ole koskaan tavannut ystäviäni ja poikamme opettajaa mieheni ei ole koskaan tavannut, uskallanpa väittää, ettei muista edes hänen nimeään.

Ehkä tämä on sitä etäisyyttä, josta voi löytää lähellekin.

Kun aikaa kunnolliseen kommunikointiin on vähän, niin koitan muistaa neljä sanaa: kiitos, anteeksi ja rakastan sinua.

Vähän ilmasta

                                                             Vähän ilmasta



Hengittäminen on jotain niin itsestään selvää, ettei sitä ajattele lähes koskaan. Toisaalta se on niin välttämätöntä, että minuuttia kauempaa ei voi olla sitä tekemättä. Minä en ainakaan aikaisemmin ole ajatellut hengittämistä näin usein kuin nykyään.
Olemme nyt happihyppelyllä Suomessa ja hengitämme tätä raikasta ilmaa riemulla.

Lentomatkalla  Shanghaista Helsinkiin katsoin elokuvan Elysium
 Elysium

Elysium on scifi elokuva, joka ajoittuu tulevaisuuteen vuoteen 2154. Maapallo on pahoin saastunut ja avaruuteen on rakennettu keinotekoinen elinympäristö rikkaille ja etuoikeutetuille. Elysiumia vartioidaan tehokkaasti, eikä tavallisella kansalla ole sinne pääsyä.
En nyt ryhdy elokuva-arvostelijaksi vaan kerron vain mitä ajatuksia heräsi. Välitön huomio oli, että ilma näytti ihan samalta kuin Shanghain kotimme ikkunasta, sumuista ja harmaata. Siis vuonna 2013. 

Finnair tarjoaa lennoilla myös edellispäivän lehtiä luettavaksi ja yllätys, yllätys, mitä sieltä löytyykään. Sitran julkaisema ennuste siitä millainen Suomi on vuonna 2080  Sitran ennuste
 Kauhukuvat ja skenaariot vastaavat hyvin katsomani elokuvan käsikirjoitusta.
Suomessa ennusteet tuntuvat kaukaa haetuilta, toisinkuin  Kiinassa jossa  pohdin päivittäin, kuinka meidän yhteinen maapallomme kestää tämän saastuttamisen. Siis vuonna 2013.

Tämä ainakin on todellisuutta tällä maapallolla. Liitän tähän sähköpostin, jonka sain Otson koululta ennen Suomeen lähtöäni. Ilmanlaatu on ollut viime aikoina Shanghaissa ( koko Kiinassa) erittäin huono.

 

WISS is fighting air pollution problems – what are we doing?

·         Monitoring Air Quality based on the Dianshan Lake monitoring station (the nearest to WISS)
·         Recommending your children still come to school on heavier pollution days – we are discussing with other international schools about a closure policy – none yet close due to pollution in Shanghai, though in Beijing they do
·         Re-fitting new ceiling units in Early Years (complete) and Primary School (to be completed over the winter vacation)
·         Putting portable Air Purifiers in Secondary in January
·         Regulating when children should be outside and when they should be exerting themselves (heavy exertion increases the risks of damage from small particles of pollution absorbed into the lungs)
·         We are purchasing a portable reader to take our own pollution readings and working on a larger station to be as accurate as possible
·         Working with our consultants Pureliving to provide a range of air quality / pollution prevention materials in our WISS Shop at a low price for our community
·         Educating our young people on pollution and sustainability
·         Planning a feasibility study on an Outdoor-Indoor playing field, partnered with Pureliving, where we can have children have recess in a glass-walled, bright, safe, indoor environment with the latest air purification (planning, if all goes well, will see this go ahead in 2015)

Here is some information about a pilot scheme in Beijing about Air Pollution, from China Daily today

“A pilot air quality warning system in the cities of Beijing, Tianjin and surrounding areas has been used since November 1. When the air quality index is set to go beyond 500, a level one warning, the highest, will be issued. A level two warning will be triggered when the index is expected to read between 300 and 500 for three days in a row, and a level three warning for readings of 200-300.” China Daily – December 6^th