Elämä viuhuu eteenpäin niin vauhdilla, ettei eilistä muista. Koitan tehdä mielikuvamatkan eiliseen ja kerron päiväni kulun niin hyvin kuin muistan. Luin äskettäin tekstin, jossa sanottiin muistojen olevan asioita joihin on liittynyt tunteita. Mitä enemmän tunneskaalaa, sitä varmemmin muistamme asian. Ja asiat jotka eivät millään tavalla kosketa unohdamme kokonaan. Katsotaanpa..
5.00
Heräsin aamulla kukonlaulun aikaan, ihan konkreettisesti, koska makuuhuoneemme ikkunan alla asustaa kanoja ja kukko. Kello oli siis viisi. Yleensä heräämme kuudelta, mutta eilen Simo oli lähdössä vuorokauden työmatkalle lähikaupunkiin ( joku Maanchan tai jotain sinnepäin, kuka niitä viiden miljoonan asukkaan pikku kaupunkeja muistaa) ja hänen piti ehtiä Hongqiaon rautatieasemalle ennen seitsemää.
7.00
Minä herättelin Otson. Kouluun piti ensimmäistä kertaa laittaa urheiluasu. Koulupukuja on siis kahdenlaisia joista pitää muistaa kumpi puetaan minäkin päivänä. Eri vuodenaikoina on myös erilaiset asut. Pakkasimme reppuun "reissuvihon", vesipullon ja vähän eväitä tulomatkalle.
Koulubussille ennättää viidessä minuutissa, Otso yleensä potkulaudalla ja minä pyörällä, mutta voidaan mennä mopollakin jos laiskottaa. Aamut ovat sujuneet hyvin, ei itkua ja parkua, pientä ikävää vain.
Maantaina kun hain Otsoa iltapäivällä koulubussilta, tapasin valloittavat itävaltalaiset sisarukset. He olivat viikonloppuna muuttaneet naapuriimme. Tiistaina tutustui heidän äitiinsä ja niinpä jatkoimmekin hänen kanssaan koulubussin lähdettyä club houselle tutkimaan joogatuntien ohjelmaa ilmoitustaululta. Ilmoituksessa luki, että tunnit alkavat syyskuussa. Aikatauluja pohtiessamme, paikalle ilmestyi joogaohjaaja itse ja houkutteli meidät puolen tunnin päästä alkavalle tunnille. Sanoen, " nythän on melkein syyskuu." Minä olin tilannut Fielsistä ruokatoimituksen jonka piti saapua aikaisintaan 9.45. No, Kiinassa ei niin haittaa jos vähän myöhästyy.
8.45
Joogaamme. Ihanaa. Edellisestä kerrasta onkin liian pitkä aika.
Aurore on miellyttävä ohjaaja ja lämpötilakin on salissa kuin hot joogassa. Tunnin jälkeen jäämme juttelemaan ja selviää, että Otso on samalla luokalla kun Auroren tytär.
10.00
Kävelemme uuden ystävättäreni kanssa koteihimme. Juttelemme kotimaistamme, lapsistamme, miehistämme, ayeistamme, ajokortista, ruokaostoksista, harrastuksista jne.
Käyn suihkussa, syön aamiaslounasta, omatekoista jogurttia, mysliä ja hedelmiä.
12.00
Luen blogeja, käyn facebookissa. Surffaan netissä ja suunnitelen vaatteita joita aion mennä teetättämään LuziaBang Lulle. Nahkatakin ja -hameen ainakin, joitakin paitoja. Kirjoitan sähköpostia Tanskaan ja kyselen yksistä saappaista, joita himoitsen( huomatkaa Tunne!)
12.45
Fielsin kuorma saapuu. Ja hoh hoijaa. Täällä ei oikein toimi se, että saa mitä tilaa. Ennemminkin, kun tilaa, voi saada mitä vaan. Sain jäisen kokonaisen sisäfileen( ok, niin arvelinkin, mutta jos kuorma olisi tullut kolme tuntia aiemmin niin olisi ollut hieman paremmin aikaa) ja umpijäisen litran purkin kermaa. Siltäosin ei sitten kylmäketju ollut ainakaan katkennut.
Aloitan ruokavalmistelut. Olemme kutsuneet Simon työkavereita illaksi syömään. Neljän miehen kööri saapuu kuuden jälkeen, hikisinä ja väsyneinä Maanshanista vaimikäsenytolikaan kaupungista.
Maakunnallisten "herkkujen" jälkeen, voisi pippuripihvit ehkä kelvata.
14.30
Edellisenä päivänä olin käynyt ostamassa tutulta kukkakauppiaalta kukkia ja pyytänyt heitä toimittamaan kukat meille kotiin. Ensimmäistä kertaa myymässä oli ollut hänen miehensä. No kukkat eivät sitten saapuneet. Olin hyppäämässä tomerana mopon selkään, kun satuin vilkaisemaan naapurin pihaan, siellähän ne minun boubainvilleani nököttivät. Tulipa sitten tutustuttua naapurin rouvaan näin kymmenen kuukauden kuluttua muutosta.
16.00
Menen Otsoa vastaan koulubussille. WISSiläisten bussi tulee aina viimeisenä. Aikaisemmin saapuvat lukuisat saksalaisten, ranskalaisten ja aasialaisten koulujen bussit. Menimme pikaisesti käymään comboundimme kaupassa. Pitäähän miehille konjakkia olla. Ranskalainen Marc on hauska kauppias. Ja erittäin nolona kun hyllyssä ei ole konjakkia (ranskalaisessa kaupassa!) no otan viskiä. Kuittaan sen lauseella, että mehän olemme suomalaisia, meille kelpaa mikä alkoholijuoma vaan. Marcin mainospuheen jälkeen ostan myös israelilaista kanaa. Kansainvälinen jääkaappimme ottaa aina avosylin mukaan uudet tulokkaat.
Käymme pulikoimassa uima-altaalla. Otso kertoo, että joogaohjaajan tytär on juuri se "tyttö" joka osaa pelata jalkapalloa ja on muutenkin tehnyt vaikutuksen Otsoon.
17.00
Selvittelen google kääntäjällä terveydenhoitajan viestiä. Otso on satuttanut päänsä liikuntatunnilla.
Ei vaikuta vakavalta. Laitan kuitenkin opettajalle kiitoksen tiedotuksesta.
Katan pöydän ja kokkailen.
18.30
Miehiä tulee ovesta. Hikisiä,nälkäisiä ja väsyneitä. Kylmät oluet kelpaavat. Esittelemme talon ja seurustelemme.
Ruoka tuntuu maistuvan.
20.00
Nukutan Otson. Luen yhden luvun Astrid Lingrenin Smoolannin sankari kirjasta. Otso toivoisi jo vapaapäivää. Voin kuvitella. Kahdeksan tuntia päivästä sinulle puhutaan kieltä jota et ymmärrä.
20.30
Kuulen paljon tarinoita metsästämisestä. Ja yhden vitsin.
Jänis oli ollut viihteellä ja sammunut kotimatkallaan metsän reunaan.
Kettu sattuu kulkemaan ohi ja huomaa sammuneen jäniksen. "Siinäpä helppo paisti", kettu ajattelee, ja nappaa jäniksen selkäänsä.
Vähän matkan päässä tulee vastaan susi.
Susi tahtoo tietenkin jäniksen ketulta, mutta kettu ei sovinnolla luovu hyvästä paistista.
Susi ja kettu ryhtyvät ankaraan tappeluun. Tappelu loppuu vasta kun kumpikin makaa tajuttomana maassa.
Jänis virkoaa ja huomaa maassa makaavan suden ja ketun.
Jänis pudistaa päätään ja toteaa:
"kaikkea sitä tulee kännipäiten tehtyä"!
23.30
Pää tyynyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti